Tänään herääminen edellisillan ekskursion jäljiltä hieman kesti, mutta aamupalalle sentään ehdittiin. Samaa muro&donitsi-sokerirääkki jatkui ja ensimmäistä kertaa opimme käyttämään hostellin suihkun erikoista sekoitajaa: punainen tarkoittaakin kylmää ja sininen kuumaa vettä, jota tosin joutuu odottamaan hämäävästi muutaman minuutin. WLAN-verkkokin olisi ilmeisesti toiminut
Suunnistimme kohti studioita. Ohi vilahtivat Disney, Paramont, Warner Bros ja lopulta parkkeerasimme Universal Studion parkkihalliin. Universal City on tyylikäs katu kauppoja, ruokapaikkoja ja viihdettä, mutta Hard Rock Cafén tarjonta veti puoleensa voimakkaimmin. Kolmikerroksisen kahvilan kattoon oli ripustettu vanha kunnon americanrauta ja käytävällä komeilivat lukuisten yhtyeiden kultalevyt, kitarat, nahkatakit ja komean kokoinen harrikka. Kaikki söivät mielestään parhaimmat hampurilaiset eläessään. Niihin kokolihapihveihin, kastikkeisiin, juustolaatuihin ja palvelutasoon on Hervannan BeeGeesilläkin vielä pitkä matka, vaikka hinta olikin samaa tasoa. Jenkit osaavat siis tehdä hampurilaisia, mutta osaavat ne markkinoida ja rahastaakin: tältäkin reissulta tarttui kaikille mukaan jotain oheistuotetta, yhteensä kaikkineen hinta kipusikin sitten lähemmäs 200 dollaria.
Varsinainen rahastus alkoi kuitenkin vasta Univeral Studion portilla. Kansainvälisiä ISIC-opiskelijakortteja emme lähtöpäivänä ehtineet noutamaan, eikä suomalaisia luonnollisesti kelpuutettu, joten hintaa sisäänpääsylle olisi tullut 70 $ henekä kohti. Tämä ei kuienkaan riitänyt, sillä studio oli onnistunut luomaan, jälkikäteen ajatellen oikein nerokkaan lisärahastuksen: 20 $ lisähinnalla sai Front Of The Line -tähtipassin, jolla ei tarvinnut jonottaa mihinkään esitykseen ja pääsi aina parhaille paikoille. Nämä otettiin ja ne olivat lisähinnan arvoisia: ehdimme nähdä jäljellä olevien aukiolotuntien aikana useamman esityksen ja kertaakaan ei tarvinnut seistä jonossa, joissa normaalisti menisi 10-20 minuuttia esitystä kohti. Lisäksi erityisesti Water Show oli upeaa katsottavaa keskeltä katsomoa, eikä lippujonoa puoli tuntia sukunsa kanssa säätäessä tukkinut meksikolaismies juuri jättänyt valinnanvaraa.
Aikaa Univeral Studioon tutustumiseen jäi lopulta hieman reilu neljä tuntia, mutta suosittelemme kaikille muille varaamaan tähän kokonaisen päivän. Ainakin neljä alatasanteen varmasti katsomisen arvoista esitystä jäi meiltä näkemättä, mutta toisaalta ehdimme kaikkiin mielenkiintoisimpiin. Waterland-show oli ehdottomasti näyttävin: siinä ajettiin erilaisilla vesiajoneuvoilla, lennettiin ympäri lavasteita erinäisten stunt-temppujen muodossa ja luotiin näyttäviä räjähdyksiä. Studiokierros oli myös mielenkiintoinen: opastettu kierro kulki halki studiolavasteiden ja erityisesti kierrosta varten suunniteltujen erikoistehosteiden. Samat lavasteet hieman varioituina ovat olleet käytössä lukuisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa, samana päivänä viimeksi Desperate Housewives:n kuvauksissa. Näiden lisäksi kävimme Simpson-teemaisessa 3D-vuoristoradassa, erikoistehose-esittelyssä ja Terminaattorin näyttelijöin ja erikoistehostein täydennetyssä kolmen kankaan 3D-esityksessä. Arskaa ei kuitenkaan näkynyt.
Seitsemän jälkeen, Studion sulkeuduttua tähtäsimme pikaisesti kohti Hollywood-kyltin parhaita kuvauspaikkoja, jotka eilisen päivän opas oli neuvonut. Ehdimmekin paikalle juuri 5 minuuttia ennen auringon laskua, joten ajoitus oli täsmällinen. Kuvaukset hoituivat taas ruotsalaisporukan kanssa vastavuorosella avustuksella, joten ei jalustaa olisikaan kannattanut raahata mukaan alkuunkaan.
Pakollisen kuvan jälkeen jatkoimme vielä Artun suosittelemaan Griffith Observatoryyn. Observatoorio on upealla paikalla, josta yöllä avautui uskomattoman hieno näkymä Los Angelesin valomeren ylle. Paikka on alun perin perustettu Griffth J. Griffithsin lahjoituksella ja ilmainen sisäänpääsy taataan jatkossakin lahjoitusvoimin. Alakerrassa osa tähtikarttaa on tulostettu seinäksi, kattoon on ripustettu planeetat suhteellisessa koossa. Katolta pääsee kurkistamaan kaukoputkeen ja erinäisiä informaatioiskuja on siellä täällä.
Illalla palasimme supermarketin kautta hostellille. Pihalla huomasimme, että moottorin merkkivalo oli jo kutsuvasti syttynyt huomista Nevadan autiomaan ylitystä varten. Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä kyseessä lienee todennäköisimmin vain käytettävyydeltään kehno indikaattori bensiinin laadusta, jos ohjekirjaan on uskominen.
RSS