Aamulla jätimme hyvästit Los Angelesille pariksi viikoksi. Ensin kuitenkin kävelimme huolellisemmin läpi Sunset Stripin ja ihastelimme maailman kalleinta autoa, Bugatti Veyronia. Keskustan ohikulkumatkalla huomasimme vielä yhden käymättä jääneen kohteen, tervahaudat. Los Angelesin alueelta on löydetty merkittävä määrä fossiileita ja näitä sekä niiden puhdistamiseen käytettävää välineistöä kävimme ihmettelemässä tervahautojen viereisessä museossa. Esillä oli mammutteja, sapellihammastiikereitä, lintuja ja muua jännää. Sisäänpääsy oli suomalaisella opiskelijakortilla 8$, eikä sitä kysytty kuin yhdeltä.
Puolen päivän aikoihin otimme suunnaksi Las Vegasin. Moottorin merkkivalokin oli jo sammunut, joten matkaan halki Nevadan legendaaridsta Route 66:tta pitkin uskalsi lähteä. Route 66 muuttui pian kahdeksankaistaisesta moottoritiestä leveäksi, suoraksi kaksikaistaiseksi harvaan liikennöidyksi väyläksi, jollaisena se on ttotuttu kuvissa näkemään. Tunnelma perinteisten junan torvien pärähdellessä sekä CCR:n ja muiden legendaaristen rautalankayhtyeiden soidessa oli upea. Lämpö nousi iltapäivällä 33 celsius-asteeseen, joten ilmastoinnille oli todella tarvetta.
Tankkasimme ennen lähtöä, mutta pitihän suoralla tiellä kokeilla, miten lujaa 3-litrainen Dodge kulkee, joten pyörre saatiin tankkiin aikaiseksi. Ilmeisesti vuokra-autoon oli asetettu jonkin sortin rajoitin 180 km/h nopeuteen. Ohitimme viimeisen huoltoaseman ennen Las Vegasia ja puolen tunnin päästä pysähtyessä havahduimme huomaamaan, että tankki on lähes tyhjä. Edellinen huoltoasema oli kaiken lisäksi aution näköinen ja epäilimme sen olleen säilytetty vain legendaarisen Roy’s-kyltin taki. Laskettelimme huoltoasemalle takaisin alamäkeä ja onneksi sieltä sai kuin saikin polttoainetta.
Las Vegasiin saavuimme auringon jo laskettua ja näimme kaupungin yövalaistuksessa. Edessä avautui uskomaton valomeri. The Strip, oikeammin Las Vegas Boulevard, kuhisee toinen toistaan erikoisemman näköisiä ja hienommin valaistuja kasinoita. Niitä on aivan loputtomasti! Kaupunki on kuin maailma pienessä koossa, sisältäen New Yorkin pilvenpiirtäjiä, pienikokoisen Eiffel-tornin ja vapaudenkaaren sekä pyramidin. Valtaisan pyramidin, Luxor-hotellin, katolta nousee paksu valojuova valaisemaan yötaivasta. Olimme etukäteen tutkineet, että se näytti ainakin tähän aikaan olevan edullisin majoitusvaihtoehto suhteessa sijaintiin ja 3 ja puolen tähden laatutasoon. Emme varanneet hotellia etukäteen, mutta silti kaksi yötä maksoi yhteensä 135 $, eli henkeä kohti 12,15 €/yö. Vastoin yleistä käsitystä Las Vegas ei siis ole kallis paikka yöpyä: rahastus hoidetaan aivan muilla keinoin.
Kävimme hieman kokeielemassa kasinon pelejä. Joona ja Aki voittivatkin pari kymppiä Blackjackissä. Kiersimme yöllä The Stripin läpi. Harmi, ettei kamera tullut mukaan, mutta ehkä tässä vielä iltoja tulee vastaan, jolloin kuvata ehtii. Nevadan osavaltion vapaampi lainsäädäntö näkyy katukuvassa: uhkapelin lisäksi olutta myydään kaupoissakin yömyöhään ja sitä juodaan avoimesti kaduilla. Lisäksi kadut kuhisevat erinäisiä viihdekaupustelijoita.
RSS