Aamupäivä otettiin rennosti. Heräämisellä ei kerrankaan ollut kiirettä, kun hotelli oli varattu seuraavaksikin yöksi. Aamupala vaihtui lounaaksi, eikä hotellin buffeeta otettu vielä tälle päivälle. Pikkuhiljaa puolilta päivin siirryttiin “rantalomamoodiin”, hotellin allasosastolle nautiskelemaan Nevadan auringosta. Jääkylmä Heineken ja Corona limeillä omasta jäillä täytetystä olutkorista vilvoitti mukavasti tulista tunnelmaa kuuman allasveden keskellä.
Iltapäivällä alettiin kiiehtiä illan Hoover Damin vierailua varten. Sisälle alueelle pääsisi viimeistään viideltä. Deadline-ohjautuvuuteen tottuneina jatkoimme lähtöhärväämistä kuitenkin vielä tunnin ja lähdettäessä GPS näyti perilleoloajaksi noin 10 yli viisi. Turvatarkastukseen alueen rajalle kuitenkin ehdittiin juuri kahta minuuttia ennen dedistä ja patoalueelle päästiin. Parkkeerauksen jälkeen pyörimme hetken ulkona, kunnes tajusimme viimeisen tutustumiskierroksen lähtevän aivan niillä näpäimillä. Internet sanoi kierroksen lähtevän 5 yli, opasteet 10 yli, mutta juoksemalla tavaroiden läpivalaisun läpi edelleen padon sisään lähtevään kiertuehissiin ja maksamalla lennossa 11 $ ehdimme vielä mukaan. Kello oli 17.14.
Kierros oli oppaan vitseillä höystettyinä varsin viihdyttävä. Kävimme padon sisällä ihastelemassa valtavia vesiputkia ja generaattoreita. Pari kymmentä minuuttia kestäneen esittelyn jälkeen nousimme yläkertaan museoon. Sen katolta oli hyvä kuvauspaikka kohti patoa ja sen viereen vast’ikään rakennettua siltaa. Autolla pääsi käymään padon toisella puolella, mutta sieltä tie on suljettu, koska kaikki liikenne halutaan ohjata sillan kautta.
Palattuamme padolta etsimme ruokapaikkaa. Tällä kertaa ei suunnistuksen Suomen mestarikaan osannut neuvoa meitä perille vaan tunnin harhailun jälkeen palasimme kotikasinolle. Kaikki ruokapaikat tuntuvat olevan siroteltuna kasinoiden uumeniin. Kasinot on linkitetty toisiinsa kävelysilloin ja maan alla kulkevine katuineen, joiden varsilla on useita ruokapaikkoja. Pääruokien hinnat vain hieman pelottivat: lähes kaikissa rafloissa ne pyörivät siinä 40 dollarin kieppeillä. Kun näihin lisättäisiin vielä juomat, alkusalaatit, palvelumaksut ja verot, niin hinnat alkavat olla jo kipurajan yläpuolella. Kahden tunnin lisäharhailun jälkeen päädyimmekin valitettavasti jälleen tuttuun tasalaatuiseen ja -hintaiseen burilaispaikkaan.
Kun kerran Vegasissa ollaan, pitää uhkapelejäkin hieman kokeilla. Kaikki pelasivat noin pari kymppiä pöytäpeleihin, blackjackiin ja rulettiin, joista yhden kierroksen sai minimissään kympillä. Tuuri hieman vaihteli: kokeneemmat konkarit, Aki ja Joona jäivät pari kymppiä voitolle. Blackjack toimii kasinon Cashier-pisteeltä vaihdettavilla pelimerkeillä, joista pienin on 5 $, mutta rulettiin vaihdetaan vähemmän arvokkaita pelaajan värillä varustettuja pelimerkkejä paikan päältä. Muita pöytäpelejä ei kuitenkaan matkan akana pelattu. Käteistä ei kannata nostaa kasinoilta, sillä nostopalkkiot luottokortilta ovat huomattavia: pankin palkkioiden päälle mainostettiin 2,7 dollarin palkkiota, mutta nettipankista katsottuna todellinen veloitus 100 dollarin nostolta oli 112 dollaria.
RSS