Saavuimme illalla puoli kahden aikaan paikallista aikaa ja sen jälkeen dataillessa meni niin myöhään, ettei aamupalalle tänään ehditty heräämään. Kahvit juotiin huoneessa ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Sateisena sunnuntaipäivänä kaupunki oli kuollut: ihmisiä ei näkynyt kaduilla missään. Ainoastaan teatteriesitys veti puoleensa autoja ja jalankulkijoita.
Joona ja Tommi nappasivat aamupalaksi ruokaisat keitot ja kanaleivät isoilla kahveilla paikallisesta urheilullisesti sisustetusta kuppilasta. Monipuolisella brunssille tuli hintaa noin $8. Samaan aikaan Juha ja Aki härväsivät hotellilla etsimässä Juhan unohtamaa kameraa. GPS:lle uskollinen Juha kiersi ympäri lentokenttää hotellia metsästämässä. Odotellessa Tommi ja Joona kävivät vielä paikallisessa kuppilassa tutustumassa paikallisiin oluisiin. Utahissa alkoholilainsäädäntö on kaikkein tiukin: tarjoilija otti henkilö-/ajokortit pitkäksi ajaksi tiskin taakse tutkittavaksi.
Koska kaupungissa ei ollut jo sivu suun mennyttä teatteriesitystä lukuun ottamatta sateisena sunnuntaipäivänä ilmeisesti mitään nähtävää, katsoimme kartalta kiehtovan näköisen saaren ja suunnistimme sinne. Kyseessä oli noin 50 km kaupungin keskustasta sijainnut Antilope Island, paikallinen luonnonpuisto. Saarelle johti pitkä maakaistale halki Salt Lake -järven, jonka rannoille vesi oli kuljettanut valkoista vaahtoa, joka muistutti, paikka huomioon ottaen, erehdyttävästi suolaa, mutta Joonan empiiristen kokeiden mukaan maku ei ollut yhtä miellyttävä.
Ennakko-odotuksista huolimata Antilope Islandilla ei nähty antilooppeja. Tämän innoittamina Joona keksikin antiloopille uuden määritelmän: se on silmukka, jonka lohko suoritetaan aina enintään kerran. Sen sijaan alueella laidunsi biisoneita, joita päästiin kuvailemaan läheltäkin. Ovathan ne varsin rauhallisen oloisia elukoita. Pikaisesti käveltiin myös saaren päässä olevalle kukkulalle, mutta näköalat järvelle eivät sateisen harmaasta säästä johtuen olleet kummoiset. Siihen nähden $9 pääsymaksu oli kohtuullinen.
Palattuamme kaupunkiin söimme pikaisesti KFC:ssä ja ehdimme juuri ja juuri uusimman Pirates Of The Caribian -elokuvan IMAX-näytökseen Clark’s Planetariumissa. Elokuva itsessään ei vetänyt vertoja edeltäjilleen ja 3D-ekniikka on ylihypetettyä, mutta paremman ajanvietteen puutteessa $13 näytöksestä ei ollut pahan hintainen ajantappaja. Elokuvan jälkeen tutustumme itse planetaarioon, jonka erikoisuutena oli massiivinen, monen kerroksen kokoinen Goldbergin kone lukuisine, planetaarion rakenteisiinkin yltävine ratoineen. Harmi vain, ettei konetta nähty tositoiminnassa, vaikka pieniä osia siitä pääsikin räveltämään. Planetaarion eteisessä oli myös samanlainen monesta suunnasta videotykeillä lähestytty, pyörivä esityspallo kuin Heurekassakin.
Kun pakolliset oheismyyntirahastukset oli jälleen tutkittu, suuntasimme takaisin hostellille. Sisäpihan allas oli jo suljettu allasrobotin syödessä jätteitä, mutta lämmin poreamme pihan reunustalla näytti olevan vielä päällä. Porealtaalta löysimme ystävällisen talonmiehen, joka oli saanut jo riittävän annoksen tulikuumaa vettä. Näitä kuumia pihakylpyjä vaikuttaa olevan useissakin täkäläisissä hostelleissa. Ehkä ne on kehitelty saunan kaltaisiksi pakopaikoiksi kolealta ja sateiselta ulkoilmalta. Allas oli kuulemma auki läpi yön ja viihdyimmekin siellä tunnin vielä vuorokauden vaihduttuakin. Taisimme allaskauden kannalta olla hieman varhain liikkeellä, sillä noin 25 asteen lämmöt olisivat olleet tulossa seuraavaksi viikoksi.
RSS