Aamulla nukuimme hieman normaalia pidempään ja kävimme Riston pojan Adamin peruskoulun valmistujaisissa. Selvästi oli havaittavissa, että Yhdysvalloissa on tapana pitää huomattavasti Suomea enemmän juhlapuheita. Sen sijaan suomalaisille peruskoulun kevätjuhlille tyypillisiä musiikkiesityksiä, näytelmiä tai yhteislauluja ei ainakaan ensimmäisen tunnin aikana ollut.
Alkuiltapäivästä kävimme ilmaisessa NASAn Ames Research Centerissä, jonka tarjonta tosin jäi varsin laihaksi: paikalla oli hieman kuurekvisiittaa, kuukiveä ja kuussa oletetun elämän analysointiin tarkoitettu kaappi. Mielenkiintoisin osuus oli paikalla olleen esittelijän pitämä ei organisoitu esitys maailmankaikkeuden tutkimuksesta ja maan ulkopuolisen elämän etsimisestä, jota väritti hieno vapaasti ohjattava, 3D-lentely muun muassa Marssin pinnalla ja ympäri tunnettua universumia. Myös ilmeisen asiantuntevien vierailijoiden keskustelut esitelmöijän kanssa olivat liki erikoisjänniä. Valitettavasti NASAn tuulitunneli ehti jo mennä kiinni kahdelta iltapäivästä, joten otimme uudeksi suunnaksi keskustan, poikkoillen sinne pitkin vähemmän jänniä lähikaupungin pikkukujia.
Aurinkoista päivää oli vielä jäljellä, joten käytimme tilaisuuden hyväksi vuokraamalla Golden Gate -puistossa neljän istuttavan polkukärryn tunniksi noin $30 hintaan. Painavan kärryn liikuttelu pitkin puiston kapeita jalkakäytäviä ilman, että kuljettaja voi kunnolla kontrolloida nopeutta johti etenkin alamäissä paikoitellen jänniin tilanteisiin: välillä mentiin kahdellakin renkaalla. Toisaalta ylämäet vaativatkin jo astetta järeämpää momenttia, paikoin jopa työntövoimaa, joten erityisen nopeaa liikkuminen ei ollut. Ehdimmekin tunnissa nähdä pitkästä puistosta vain toisen puolen.
Kuuluisa, kapea ja mutkitteleva, läpi kukilla koristellun rinnepiha-alueen kurvitteleva Lombard Street oli Joonan mielestä sittenkin helpompi ajaa tosielämässä kuin autopeleissä. Iltapäivä läheni loppuaan, joten jätimme auton tällä kertaa vain $12 maksaneeseen Valet-parkkiin ja jalkaannuimme ilmaisen Cable Car Museumin tienoilla. Museossa oli kävijöiden ihmeteltävänä kaapelikärryjen maan sisäisiä vaijereita pyörittävät, käynnissä olevat koneet sekä kaapelikärryjen koppeja ajalta ennen San Franciscon tuhoa. Museo esitteli kaapelikärryjen toimintaa, puukapuloihin perustuvia jarruja ja nosti esille maanjäristyksen jälkeisiä ankaria lakitekstejä. Ryöstelijöitä odotti tuohon aikaan hirttotuomio. Kovasti ovat ajat muuttuneet.
Seuraavaksi oli ohjelmassa luonnollisesti kaapelikärryjen testaaminen. Reisille käyvillä jyrkillä rinteillä menopelit ovat toki näppäriä, mutta nykyään niiden päätarkoitus lienee turistien viihdyttäminen. Lysti maksaa $5 yhteen suntaan tai $12 koko päivältä. Päätimme ottaa päiväliput, vaikka päivä olikin pitkällä ja kokonaisuudessaan kyydit jäivät sittenkin vain kahteen. Hauskin tapa kokea kaapelikärryt on luonnollisesti roikkua niiden sivuilla autojen ja toisen vastaan tulevien kaapelikärryjen sujahtaessa ohi vain kymmenien senttien päästä.
Kaapelikärryn ystävällinen jarrumies antoi vaunun pysähtyessä vaihdella paikkoja ja neuvoi pitämään reput etupuolella. Joonan noustessa kyydistä Tommi luuli pysäkin jo tulleen ja jäi kadulle ihmettelemään. Jarrumies kuitenkin huomasi tilanteen ja nimen selviettyään huusi Tommia lopulta koko muun vaunun voimin takaisin kyytiin. Tällaista palvelua on turha odottaa tamperelaiselta, saati helsinkiläiseltä bussikuskilta. Tommin päästyä takaisin vaunun kyytiin saimme vielä raikuvat taputukset muilta matkustajilta.
Ensimmäinen kaapelikärrymatka vei meidät Powel Streetiltä kohti Union Squarea. Päätepisteell ä kaapelikärry otettiin irti vaijerista, käännettiin käsin ympäri kääännöspisteellä ja pistettiin takaisin liikenteeseen. Hiipivä nälän tunne vei voiton Union Squarella ollut musiikkiesitykseltä, mutta sopivaa ruokapaikkaa ei heti löytynyt. Sen sijaan kävimme erittäin tyylikkäästi sisustetussa vanhan ajan kuppilassa nautiskelemassa $3 kuohuviinit ja Tommi löysi paikallisesta kameraliikkeestä $60 hintaisen laturin ryöstetyn tilalle.
Alkoi jo hämärtää ja Chinatown oli vielä jalkaisin näkemättä, joten otimme kaapelikärryn rinnettä ylös alueen kulmalle, josta kiersimme jalkaisin ympäri kiinalaistyyliläisin rakennuksin, lyhdyin ja riipuksin koristeltuja katuja. Kyseessä on maailman suurin kiinalaiskeskittymä Kiinan rajojen ulkopuolella, joten ihme olisikin, ellei tämä näkyisi katukuvassa. Päätimme illan syömällä hyvin kiinalaisessa ravintolassa. Kymmenen aikoihin huomasimme olevamme paikan viimeiset asiakkaat, joten poistuimme autolle ja palasimme Haywardiin.
RSS