Aamulla suuntasimme maailman suurimpaan turistikrääsää kauppaavaan liikkeeseen. Ovilla partioi kaksi poliisia, sisään ei saanut tuoda laukkuja ja pois tullessa muovikassit ja kuitit tutkittiin kahdella mahdollisella ovella tarkkaan. Mukaan tarttui kaikille länkkärityyliset mattatekonahkapinnotteiset lierihatut. Tästä lähtien huomaisimme toisemme
Kävimme Las Vegasin keskustassa syömässä jälleen kerran raskaat aamupalat. Päätimme Las Vegas -vierailun pyörähtämällä vielä ottamassa kuvat vilkkaasti populoidusta Welcome to Fabulous Las Vegas -kyltistä. Seuraavaksi suuntasimme nokan kohti Grand Canyonia Route 66:ä pitkin. Pysähdyimme vielä Walmartissa ostoksilla seuraavan päivän patikointia varten. Matkan varrella tuli ylitettyä Grand Canyonin viereen rakennettu silta, mutta valitettavasti kaiteet estivät näkemästä maisemia.
Illan suussa hankimme motellin hieman kauempaa Grand Canyonista, sillä alueella halvimmatkin mökkimajoitukset pyörivät sadoissa dollareissa. Motelleita tulvivasssa Williamsin kylässä edullisin puolentoista tähden vaihtoehto, ironisesti Quality In:ksi nimetty, oli netin hinnoissa noin 60 $ yöltä, mutta paikan päällä hinta pompsahtikin turistilisien ja verojen myötä 100 dollariin. Jatkossa voisikin mahdollisesti harkita motellien varaamista etukäteen netistä. Paikka oli joka tapauksessa odotuksia parempi, eikä ennakkoveikkailusta huolimatta torakoihin törmätty vieläkään.
Illalla käytiin syömässä hieman hienomman oloisessa, 40-luvun Steak House -ravintolassa. Pitäjät vinkkasivat meidät sisälle vielä sulkemisajan jälkeen. Tiedä häntä, olisiko hienoilla länkkärihatuillamme asian kanssa jotain tekemistä. Ainakin selän takaa kuului jatkuvasti pientä naurahtelua ympärillä ahkerasti hääräävän henkilökunnan puolelta. New York Stripin pihvit olivat uskomattoman kokoisia, eivätkä hinnatkaan olleet järkyttäviä. Kypsyysasteissa kunnolla mediumia haluavan kannattaisi ilmeisesti näköjään pyytää raakaa, koska medium minuskin oli vain osittain punertava.
RSS