Aamupalan jälkeen päästiin lähtemään hieman ennen yhdeksää. Portlandista nähtiin keskustavilkaisun ohella tarkemmin omakotitalolähiöalue hienosti sijoitetun navigaattorikohteen ansiosta. Toisinaan moottoriteitä välttäviä ajo-ohjeita ja Kankkumaisia ”Käänny vasemmalle ja vedä käkkärillä U-käännös.”, tosiasiassa ”Nyt käänny oikealle”-ohjeistuksia lukuun ottamatta GPS on tässä maassa kuitenkin erityisen kätevä vekotin. Jos esimerkiksi Portlandin keskustasta haluaa lähteä etelään, tulisi äkkiseltään mieleen ylittää joki ja pyrkiä oikealle, mutta todellisuudessa, pitääkin valita oikea moottoritien nelihaara joen toisella puolella, vetää rampilla ympäri, ajaa pari kilometriä tavoitetietä pohjoiseen päin, väärään suuntaan, ja valita ramppi, jolla pääsee kaupungin ympäri. Selvästi N8:n GPS-piiri on parempi kuin N97:n.
Pieni sana itse ajamisestakin, kun sitä tässä vaiheessa reissua on trippimittarin mukaan 17. päivän kohdalla takana noin 6,4 megametriä. Koska Redwoodsin kansallispuistosta jo yksin San Franciscoon on noin 600 km, vaikuttaa siltä, että tästä roadtripistä tulee sittenkin, ennakkosuunnitelmista poiketen, pidempi kuin parin vuoden takaisesta Euroopan roadtripistä, noin 7 Mm:n reissusta. Moottoriteillä rajoitukset ovat pääsääntöisesti 70 mailia tunnissa, kaistoja yhteen suuntaan on tyypillisesti vähintään kolme, toisinaan kuusi tai kahdeksankin. Mutkaisissa tai mäkisissä kohdissa rajoitukset eivät muutu ja suuret rekatkin painavat menemään samaa nopeutta. Ainakin Nevadassa alamäissä moottorijarrutus oli kielletty asutuksen lähellä.
Automaattivaihteisto huudattaa toisinaan tarpeettomasti Dodgen 3-litraista konetta, joka ei kuitenkaan täkäläisittäin ole järin suuri. Jo 3k kierrosta saa kuitenkin aikaan mojovat äänet ja hiemankin liian raskas kaasujalka saa helposti renkaat vingahtamaan kiihdytyksissä. Flexifuel-merkittyyn autoon käy kaikki myytävä bensiini: 85, 87 ja 91, joka on paikallinen premium-versio. Kulutus pysyy pidemmän päälle kuitenkin alle 11 litrassa, joka 85-bensiinin noin 70 eurosentin litrahinnoilla ei kuitenkaan ole suurta. Hyvin paljon Dodge Grand Caravania muistuttavia malleja tuntuu olevan monella eri merkillä, eniten yhdennäköisyyttä on Chervoletin versiossa. Lähes joka toinen vastaan tuleva auto on joko avolava, pakettiauto, minivani tai katumaasturi. Myös vanhempia ilmajousilla hytkyviä amerikanrautoja ja moottoripyöräseureita on toisinaan nähty, mutta harvemmin. Yllättävän yleinen on toisaalta myös Toyotan vähäkulutuksinen Prius-hybridi.
Spotify-soittolistat on kuunneltu läpi jo pariin otteeseen, samoin kuin 90’s on 9 -satelliittikanavan tarjonta, joka tuntuu toistuvan samana, mutta soittavan eri listaa joka toinen päivä. Blogiteksteihinkin on ilmestynyt sanoja jo enemmän kuin trippimittariin kilometrejä. Tylsiä vaiheita reissussa ei ole kuitenkaan pitkistä ajomatkoista huolimatta ollut. Aki osti Walmartisa porukan kolmannen Kindlen, mutta lukea ei ole juuri ehtinyt, kun ympärillä on aina kaikenlaista katsottavaa. Yllättävää oli, että Kindle löytyi muualtakin kuin Amazonin omasta verkkokaupasta, ja vieläpä halvemmalle, $114 hintaan, kun verkkokaupasta ostettuna posteineen ja tulleineen hintaa Suomeen toimitettuna tulee noin 140 €. Muussa elektroniikassa merkittäviä hintaeroja ei ole havaittu muutoin kuin dollarin kurssin puolesta.
Redwoodsin kansallispuistoon saavuttiin illalla kello viiden aikoihin. Otimme muutamat kuvat valtavan leveistä puista ja ajoimme hiljalleen rantaviivaa pitkin etenevän puiston halki. Osavaltio vaihtui Kaliforniaksi, mutta AT&T ei silti vielä kansallispuiston alueella kuulunut. Pääsymaksuja kansallispuistoon ei ollut, sillä tie kulki sen halki. Löysimme myös pienen harhailun jälkeen alueen kuuluisan nähtävyyden: puun, jonka lävitse voi ajaa. Viiden dollarin pääsymaksun maksettua kaikki kuskimme halusivat ikuistaa itsensä ajamassa puun läpi.
Vettä satoi, joten emme jääneet Redwoodsin alueelle pidemmäksi aikaa, vaan jatkoimme ajamista aina iltaan saakka. Pääsimmekin aivan kiven heiton, noin 50 km päähän San Franciscosta. Hostelli oli halpa, noin 60 dollaria aamupaloineen, mutta alue oli hieman epäilyttävä. Viereisen hostellin pihassa pyöri poliisi ja epäilyttäviä hiippailijoita. Edes vastaanottoon ei päässyt sisälle, vaan asiointi piti tehdä erillisen luukun kautta. Jopa pienoiseksi yllätykseksi mitään ei kuitenkaan sattunut ja auto löytyi aamulla ehjänä parkkipaikalta.
RSS