Aamulla hyvästelimme San Franciscon vieraanvaraisen isäntäperheemme. Suuntasimme pikaisen ruokailun jälkeen sinne, mistä neljä tietoteekkaria saataisi kuvitellakin löytävänsä, Computer History Museumiin. Pääsymaksu oli suomalaisella opiskelijakortilla $15 luokkaa. Sisällä oli monenlaisia mekaanisia vimpaimia ajiolta ennen tietokoneita, tietokoneiden aikaa edeltänyt ja IBM:n synnyttänyt Yhdysvaltain väestölaskentaa varten luotu reikäkorttikorttikone, myöhempiä IBM:n reikäkorttikoneita sekä kolme moduulia alkuperäisestä Eniacista, ensimmäsiestä varsinaisesta tietokoneesta.
Erityisen mielenkiintoisen esittelystä teki IBM:ssä pitkän työhistorian tehnyt klassinen mieshenkilö, joka piti meille museossa ohjatun kierroksen. Varhaisemman kaluston jälkeen esittely jakautui supertietokoneisiin ja PC-koneisiin, joissa lähdettiin Apple 1:stä, edeten aina matkapuhelimiin ja lähes nykyaikaisiin koneisiin saakka. Museossa oli myös teema-alueita mobiililaitteille, pelikonsoleille, roboteille, prosessoreille, sulautetuille mikropiireille ja ohjelmistoille.
Vierailun jälkeen iltapäivästä lähettiin paahtamaan kohti Los Angelesia. Reitti kulki rantaa myötäilevää kaksikaistaista Highway 1:stä, jonka varrella maisemat jylhine, kasvillisuuden peittämine kalliorinteineen olivat huikeita. Valitettavasti pysähdyspaikkoja ei sattunut aina sopivasti kohdalle. Lisäksi kuumeiluksi asti yltynyt flunssa pakotti Tommin pysymään visusti takin alle, joten kuvailu jäi vähemmälle.
Reitti rantaa pitkin on pari tuntia pidempi kuin sisämaassa menevä interstate, mutta lisäaika on maisemien takia ehdottomasti sen arvoista. Artun sanoin suorempi reitti on ”kuin pohjanmaa potenssiin kymmenen”. Erittäin edullinen, noin $60 hostelli aamupalalla löydettin lopulta aivan Los Angelesin liepeiltä.
RSS